Sorvin kehitys

Muinaisia ​​sorveja käytettiin käsin tai jaloin, työkappaletta pyöritettiin köysien avulla, ja leikkaus tehtiin käsityökaluilla.
Brittiläinen mekaaninen keksijä Maudsley loi vuonna 1797 modernin sorvin ruuvikiinnitteisellä työkalunpitimellä, ja vuonna 1800 hän muutti syöttönopeutta ja prosessoidun kierteen nousua vaihtovaihteilla. Vuonna 1817 toinen brittimies, Roberts, käytti nelivaiheista hihnapyörää ja takapyörämekanismia karan nopeuden muuttamiseksi.
Mekanisaatio- ja automaatioasteen parantamiseksi yhdysvaltalainen Fitch keksi tornisorvin vuonna 1845.
Vuonna 1848 paluupyöräsorvi ilmestyi Yhdysvalloissa.
Vuonna 1873 yhdysvaltalainen Spencer valmisti yksiakselisen automaattisorvin ja pian kolmiakselisen automaattisorvin.
1900-luvun alussa ilmestyi sorveja, joissa oli yhden moottorin käyttämä vaihteisto.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ase-, auto- ja muun koneteollisuuden tarpeista johtuen erilaiset korkeatehoiset automaattisorvit ja erikoissorvit kehittyivät nopeasti. Pienerätyökappaleiden tuottavuuden parantamiseksi 1940-luvun lopulla edistettiin hydraulisilla profilointilaitteilla varustettuja sorveja ja samalla kehitettiin myös monityökalusorveja. Puolivälissä -1950 kehitettiin ohjelmaohjattuja sorveja reikäkorteilla, salpalevyillä ja kellotauluilla. CNC-tekniikkaa alettiin käyttää sorveissa 1960-luvulla ja kehittyi nopeasti 1970-luvun jälkeen.